Nimi: | Rinnvallin Laaros, "Laaros" | Rekisterinumero: | VH16-018-0190 |
Rotu: | Suomenhevonen | Omistaja: | Heljävirta, Siuri (VRL-11290) |
Sukupuoli: | Ori | Kasvattaja: | evm |
Syntynyt, ikä: | 5v, 20.06.2014 ikääntyy satunnaisesti | Koulutustaso: | ko: vaB, re: 80cm |
Säkäkorkeus: | 155 cm | Painotus: | Yleispainotus |
Väri: | Voikko | Saavutukset: | KTK-II |
Se oli toukokuun viimeisiä päiviä, kun pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa lähemmin Laarokseen. Olin istunut päivän kentän laidalla ihailemassa hevosia, jotka näyttivät vuoron perään taitonsa kouluratsastuskisoissa. En kiinnittänyt voikkoon oriin sen kummemmin huomiota, vaikka jälkikäteen muisteltuna se suoritti lähes virheettömän vaativa B -tason kouluratsastusohjelman ja sijoittuikin vielä kolmanneksi.
Kisojen jälkeen vaeltelin tallialueella, kunnes autolle suunnistaessani kuulin viisi sanaa, jotka muuttivat elämäni: "hei, voitko pitää tätä hetken?" Ja minähän nappasin voikon orin riimunarusta kiinni, kun tämän omistaja pakkasi tavaroita autoon.
Pidellessäni oria käsissäni tajusin ensimmäisen kerran, miten komea ori olikaan. Laaros katsoi ylitseni kauempana kulkevia hevosia, enkä voinut olla ihailematta ääneen sen uljasta olemusta. "Harmi vaan, että täytyy luopua siitä", kuulin omistajan sanovan. Syytä myyntiin en kuullut, sillä mielessäni suoritin jo voikolla hevosella täydellistä koulurataa.
Meidän ei tarvinnut jutella pitkään, sillä omistaja oli nopeasti vakuuttunut hiljalleen aloittelevasta Heljävirran tallista. Vaihdoimme yhteystietoja, keskustelimme tiuhaan muutamia viikkoja ja kesäkuun viimeisellä viikolla saimme Heljävirtaan uuden asukkaan, ihka ensimmäisen orimme, Laaroksen.
i. Levanteri sh, m, 155cm |
ii. Leimuri sh, rn, 139cm |
iii. Lotteri sh, rt, 139cm |
|
iie. Konkari sh, rn, 139cm |
|||
ie. Unettoman Kipetti sh, m, 139cm |
iei. Pilpertti sh, m, 139cm |
||
iee. Kekriina sh, rt, 139cm |
|||
e. Rinnvallin Lumina sh, vkk, 156cm |
ei. Hulivili sh, rn, 139cm |
eii. Hiprakkainen sh, rn, 139cm |
|
eie. Vilijonkka sh, rn, 139cm |
|||
ee. Lispetti sh, rt, 139cm |
eei. Paroni Nikodemus sh, rt, 139cm |
||
eee. Tervan Liila sh, rt, 139cm |
|||
i. Sukuselvitys tulossa.
ii. Sukuselvitys tulossa.
iii. Sukuselvitys tulossa.
iie. Sukuselvitys tulossa.
ie. Sukuselvitys tulossa.
iei. Sukuselvitys tulossa.
iee. Sukuselvitys tulossa.
e. Sukuselvitys tulossa.
ei. Sukuselvitys tulossa.
eii. Sukuselvitys tulossa.
eie. Sukuselvitys tulossa.
ee. Sukuselvitys tulossa.
eei. Sukuselvitys tulossa.
eee. Sukuselvitys tulossa.
00.00.0000 | o. Nimi | i. Nimi | - | ||||
00.00.0000 | o. Nimi | i. Nimi | - | ||||
00.00.0000 | o. Nimi | i. Nimi | - |
00.00.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 0/00 |
00.00.2014 - kutsu - KRJ / vaB - 0/00 |
00.00.2014 - kutsu - ERJ / 80 cm - 0/00 |
20.04.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut: Tallin omistaja (Siuri)
Erään näyttelyreissun jälkeen Elisa palasi tallille, eikä hän malttanut pysyä nahoissaan kertoessaan, että Laaros olisi nyt kantakirjakelpoinen. En ensin uskonut häntä, kunnes hän näytti näyttelyn tulokset. Leukani loksahti auki - ihan tätä en Laarokseltakaan odottanut!
Kävimme Elisan kanssa tutkimassa suomenhevoskantakirjan nettisivuja. Huomasimme, että huhtikuun lopulla järjestettäisiin tilaisuus oreille, ja ilmoittautumisaikaa oli jäljellä enää vain muutama päivä. Niinpä katsoimme nopeasti kalenterista, ettei tilaisuus menisi päällekkäin minkään tärkeän kanssa ja lopulta lähetimme ilmoittautumisen sähköpostilla.
Sitten alkoi jännitys. Elisa istui monet pitkät illat tallituvassa etsien tietoa kantakirjaustilaisuudesta, miten siellä tuli käyttäytyä ja miten hevonen tuli valmistella sitä varten. Minä jatkoin elämääni lähes tuttuun tapaan, mutta Laaros sai hieman normaalia enemmän liikutusta, jotta sen lihaksikas kroppa pääsisi varmasti oikeuksiinsa tilaisuudessa.
Lopulta koitti huhtikuun 20. päivä. Olimme Elisan kanssa jo neljältä aamuyöllä tallilla, sillä matka tilaisuuspaikalle oli melko pitkä ja siellä pitäisi vielä saada Laaros edustavaksi. Niinpä pakkasimme tarvittavat tavarat kasaan ja hyppäsimme autoon.
Perillä olimme seitsemän aikaan. Tilaisuus alkoi yhdeksältä, joten meillä oli hyvin aikaa purkaa Laaros tavaroineen autosta ja laittaa se kuntoon. Harjasimme oria kilpaa Elisan kanssa, ja pian se alkoi olla joka puolelta oma komea itsensä. Harja oli ehtinyt mennä matkan aikana takkuun, mutta se oli onneksi nopea setviä. Katselimme Elisan kanssa hieman paikan päällä olevia muita hevosia, ja jännitys nousi pintaan siinä vaiheessa, kun paikalle astui ori nimeltään Tiilikan Jörö. Se jopa käveli niin upeasti, että mikäli olisimme kyseisen orin kanssa vierekkäin, jäisimme ihan sen jalkoihin arvostelujen kanssa.
Koska minä en tiennyt juuri mitään tällaisista tapahtumista, annoin Elisan hoitaa kaiken. Hän talutti orin kehään sille tarkoitetulle paikalle ja seisotti tätä edustavasti. En edes tiennyt, että Laaros osasi seisoa noin hyvin paikoillaan!
Kun tuomarit kävelivät voikon luokse, sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. En kuullut, mitä he orista sanoivat, mutta Elisan ilmeestä päätellen jotain positiivista. Pian he siirtyivätkin jo seuraavaan hevoseen.
En edes tiennyt olevani näin kova jännittäjä. Minun oli pakko mennä hetkeksi orien luota kävelemään sivummalle, jotta saisin pääni selväksi. Jännitti niin kovasti, eikä asiaa auttanut se, että Laaros oli juuri arvosteltu enkä minä tiennyt yhtään, mitä siitä oltiin sanottu.
Istuskelin pitkään hevostrailerin takaosassa, kunnes Elisa tuli orin kanssa viereeni hymyissä suin.
”Tännekö sinä sitten katosit?” hän totesi. Kiusallaankaan ei kertonut heti, miten meni!
”No kerro nyt?” vastasin hänelle ja nousin seisomaan.
”Tässä on Laaros, toisella palkinnolla palkittu suomenhevosori!” Elisa sanoi. Hänen hymynsä tarttui myös minuun.
”Eikä?!” vastasin ja kävelin halaamaan Laarosta.
”Sehän tietää automaattista kantakirjauskelpoisuutta myös orin jälkeläisille, eikö?” tarkistin vielä Elisalta.
”Kyllä vaan. Ja muutenkin nostaa orin jalostusarvoa”, hän vastasi. Minä siirryin vähän kauemmaksi ihastelemaan meidän tallimme ensimmäistä kantakirjattua oria. En voinut uskoa tätä edes todeksi!